POHDINTAA RAKKAUDEN KIELISTÄ

Tänään halusin purkaa mun ajatuksia rakkaudesta ja nimenomaan 5 rakkauden kielestä. Jos aihe ei ole sulle entuudestaan tuttu, niin kyse on siis siitä, että meillä on 5 erilaista "kieltä", joilla osoitamme rakkautta ja toivomme kumppanimme osoittavan rakkautta meille. Nämä kielet ovat lahjat, teot, sanat, ajankäyttö ja kosketus.

Mä törmäsin aiheeseen ensimmäisen kerran yli vuosi sitten Arkeen kätketty Aarre -blogin ihanan Petran postauksessa Rakkauden kielet. Sen jälkeen oon pohtinut asiaa paljon, miettinyt mikä mun rakkauden kieli on ja mikä mun kumppanin rakkauden kieli on. Tässä postauksessa puran näitä ajatuksia teidänkin kanssa!



Tein hiljattain Anna -lehden rakkaustestin, jonka mukaan mulle tärkein rakkauden kieli on nimenomaan ajankäyttö. Itse olin ajatellut, että mulle tärkein saattaisi olla sanat, joka nousikin heti toiseksi tärkeimmäksi rakkauden kieleksi mulle. Seuraavaksi eniten testin mukaan arvostan kosketusta, sitten tekoja ja kaikkein vähiten lahjoja.

Testin tulokset oli suurimmilta osin sitä mitä olin itsekin ajatellut, vaikka toisaalta on tosi vaikea päättää, mitä noista tarvitsisi eniten - kaikki viisi tuntuu olennaiselta osalta parisuhdetta. Totta kai arvostan niin yhteistä laatuaikaa, kauniita sanoja, kilttejä eleitä, hellää kosketusta kuin yllätyksiä arjen keskelläkin. Silti jotenkin alitajuisesti asetan ne ilmeisesti tärkeysjärjestykseen.

Ja jos oli vaikea pohtia asiaa omaltakin kohdalta, niin on ollut myös vaikea miettiä, mikähän se voisi olla poikaystävälle kaikkein tärkein rakkauden kieli. Olen miettinyt, millä tavoin hän osoittaa rakkauttaan minulle, ja uskoisin, että hänen top kolmosessa olisi kosketus, ajankäyttö ja lahjat, jossakin järjestyksessä. Hän itse ei oikein osannut sanoa asiaan mitään, joten laitoin hänetkin tekemään saman testin.

Huvittavaa kyllä, poikaystävä sai testistä ihan saman tuloksen, kuin minäkin! Moneen testin kysymykseen vastattiin ihan eri tavalla ja oli jopa yksi kysymys ja sen yksi vastausvaihtoehto, jota poikystävä ääneen nauroi "eihän tätä valitse kukaan", mutta se sama vaihtoehto oli mun vastaus siihen kysymykseen. Odotin siis meidän olevan melko erilaisia, mutta jotenkin loppujen lopuksi meidän rakkauden kielet ainakin tuon testin mukaan on aika samanlaiset!



Olen samaa mieltä Petran kanssa siitä, kun hän postauksessaan kirjoittaa, ettei aito rakkaus tarkoita sitä, että parisuhde vain jotenkin maagisesti toimii aina ja mitään vaivaa näkemättä aina on kivaa yhdessä. Rakkaus sen sijaan on enemmänkin kuin taito, jota pitää jatkuvasti kehittää ja ylläpitää. Mä uskon myös vahvasti, että parisuhdetta pitää tavallaan ylläpitää - samalla tavalla kuin ystävyyssuhteitakin.

Jos ei juttele lapsuusystävän kanssa vuosiin, se ystävyyssuhde taatusi hiipuu, eikä ystävää kohtaan enää tunne samanlaista kiintymystä ja lämpöä, kuin aiemmin. Sama pätee parisuhteeseen. Jos toisen onnen eteen ei näe vaivaa ja toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä, ongelmia taatusti syntyy.

Ongelmia voi syntyä myös tilanteessa, jossa pariskunta puhuu eri rakkauden kieliä. On sanomattakin selvää, että jos suhteessa toinen odottaa saavansa lahjoja ja yllätyksiä, mutta saa kuullakin vain kauniita sanoja, erimielisyyksiä ilmenee. Sitä saattaa jopa tuntea, että minua ei rakasteta, jos ei saa kokea rakkautta sillä rakkauden kielellä, jota toivoo ja odottaa.



Rakkauden kielet ja tapamme osoittaa rakkauta onkin siis varmasti hyvä ja tärkeä keskustelunaihe jokaiselle pariskunnalle. Vaikka kävisikin niin, että kumppanille tärkeä rakkauden kieli ei olisi se sinulle tärkeä, kun ne tiedostaa, osaa ehkä paremmin arvostaa esimerkiksi tiskien tiskaamista tai roskien viemistä rakkauden osoituksena.

Uskon, että meillä rakkautta osoitetaan kaikilla rakkauden kielillä. Tuskin missään parisuhteessa käy niin, että toinen vain kantaa lahjoja ja kukkia ja toinen osoittaa rakkauttaan vain ja ainoastaan kauniilla sanoilla. Meille ehkä yhteisesti tärkeitä tapoja osoittaa rakkautta on hempeät tekstarit, yllätykset ja pienet lahjat arjen keskellä sekä yhteinen laatuaika (eli yhdessä tehty iltapala ja leffa Netflixistä).

Mitä mieltä sä oot? Onko meillä olemassa tällaisia rakkauden kieliä ja onko parisuhde sellainen "loputon työmaa"? Vai kuuluuko aidon rakkauden vain automaattisesti toimia?