Kerroin viime viikonloppuna
8x paljastuksia -postauksessa, että oon päättänyt lopettaa ja lopettanutkin alkoholin juomisen. Siitä päätöksestä on nyt aikaa muutama kuukausi. Joka kerta asian tullessa tavalla tai toisella esille, mulla on vaan varmempi olo siitä, että alkoholittomuus oli hyvä päätös. Siksi uskalsin siitä avoimesti kirjoittaakin tänne bloginkin puolelle ja tuon postauksen kommenttien innoittamana ajattelin avata ajatuksiani siihen liittyen vähän enemmänkin.
Ensiksikin, haluan korostaa, että kyse on mun omasta halusta lopettaa alkoholin käyttö eikä sen päätöksen taustalla ole mitään ns. vakavaa tai painavaa syytä, kuten oma tai lähipiirin alkoholiongelma tai se että olisin joskus ollut niin änkyräkännissä että jotain vakavaa olis tapahtunut tai muuta vastaavaa. Toisekseen haluan korostaa sitä, että mulla ei oo mitään tarvetta tuomita muita, jotka juo tai moralisoida muitakin olemaan juomatta, että jos sä haluat juoda alkoholia niin you do you ja juot alkoholia.
Mun syyt siihen lopettamiseen oli aika kevyitä, jos niin voi sanoa, mutta koska niitä on niin monta, koen tän päätöksen hyväksi ja tarpeelliseksi. Krapulan välttäminen on ainakin aika hyvä syy, vaikkei mulla kyllä ikinä mitään ihan jäätävää krapulaa ole ollutkaan. Mutta on se olo silti aina erilainen seuraavana aamuna, jos on juonut ja jos ei ole juonut. Oon muutenkin yrittänyt elää viime aikoina terveellisemmin, mihin sopii paljon paremmin virkeänä herääminen uuteen aamuun kuin krapulapäänsärky, joka ei lopu millään. Terveisiin elämäntapoihin sopii myös siidereiden ja muiden turhien kalorien välttäminen (toki ei se limsakaan mitään terveysjuomaa ole, mutta kuitenkin...).
Lisäksi alkoholi käy aika kalliiksi lompakolle. Mä oon yleensä juonut niin vähän, etten todellakaan oo useita satasia saanut yhden illan aikana kulumaan, vaikka monille kavereille tuntuu aina käyvän niin. En käsitä miten heillä on varaa käydä juomassa lähes joka viikonloppu! Mulle sellainen 40e alkoholiin yhdessä illassa on jo iso kirpasu. Ihan hukkaan käytettyä rahaa omalla kohdalla, vaikka tässäkään asiassa en kyllä halua muita moralisoida. Limsa tai vesi tulee niin baareissa kuin muuallakin vietetyissä illoissa halvemmaksi.Varsinkin kun limsaa tulee ostettua kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin alkoholia tulisi ostettua.
Suurin syy kaikista on ehkä se, etten pidä siitä alkoholin mausta. Jotkut supermakeat drinksut on ihan ok ja mustikkasiiderit ihan jees, mutta mikään niistä ei mun mielestä maistu paremmalle kuin kokis. Jos maun perusteella pitää valita, valitsisin siis kokiksen kaikkien toistaiseksi maistamieni alkoholijuomien yli. En oo vielä löytänyt yhtään juomaa, joka maistuisi paremmalta. Erityisesti viinit ja viskit ja konjakit ja muut on ihan mahdotonta saada kurkusta alas hyvillä mielin, ne on mun mielestä niin hirveän makuisia! Miksi siis maksaisin sellaisesta?
Voisin jatkaa tätä syiden luettelemista pitempäänkin, mutta mainitsen nyt enää yhden! Nimittäin autoilu. Paljon mielummin oon kuskina ja ehkä tienaankin siinä vähän bensarahaa, kuin käytän rahani siihen, että maksan taksin tai kaverille bensarahaa. Sitä paitsi, kun liikkuu sillä omalla autollaan, voi tulla ja mennä silloin kun itsestä tuntuu hyvältä, eikä tarvitse varrota kyytiä. Eikä tarvitse miettiä, kuka lähtisi kuskiksi ja soitella kaikkia kavereita läpi. On vaan paljon helpompi itse ajaa. Kaiken lisäks mä rakastan autolla ajamista, joten mielelläni oon kyllä kuskina muillekin!
Mä en oikein tiedä, millaisia reaktioita odotin ihmisiltä, kun kerroin tästä päätöksestä kavereille ja perheelle. Äiti sanoi, että sehän on hyvä päätös, mutta kaikkien muiden reaktiot on ehkä vähän yllättäneet. Mun ylioppilasjuhlissa multa kysyttiin, että oonko raskaana, kun juon alkoholitonta skumppaa. (Ja ei, en oo raskaana!) Osa ihmisistä on lähinnä nauraneet eivätkä kai oikein ottaneet mua tosissaan. Kuka 19-vuotias opiskelija muka ei joisi alkoholia? Jotkut ajattelee, etten sitten käy baareissakaan enää ja osan mielestä en pysty olemaan kauaa juomatta.
Totuushan on se, että en oo missään vaiheessa sanonut, ettenkö enää ikinä joisi, joten voi hyvinkin olla, että jossain kohtaa elämääni päätänkin juoda alkoholia ja luovun tästä nykyisestä linjasta. Mutta koska mua ei kukaan kiellä juomasta, kyse ei ole mistään dieetistä tai pakonomaisesta tarpeesta raitistua täysin tai mun elämä suistuu raiteiltaan, niin ei tää oo ollut minkäänlainen haaste ollut juomatta. Toistaiseksi on ollut lähinnä vapauttavaa ja helpompaa sanoa, että en juo ollenkaan, kuin perustella yksittäisinä iltoina, miksi mua ei tänään huvita juoda.
Olin siis useimmiten muutenkin kuskina tai muuten selvinpäin baareissa jo ennen tätä päätöstä. Ne illat (ja varsinkin seuraavat aamut) oli useimmiten hauskempia (ja halvempia) kuin ne, jolloin join. Edelleenkin siis käyn baareissa eikä mulle oo mikään ongelma katsoa vierestä muiden juomista. En todellakaan kateellisena katso muiden juomia ja mieti, että voi kun itsekin voisi ottaa shotin. Koska mähän voin, jos haluan! Mutta en mä halua, joten en ota.
Mä voin pitää hauskaa, nauraa, tanssia, valvoa aamuyöhön, juhlia, tavata uusia ihmisiä, mennä uusiin paikkoihin ja kokea uusia asioita selvin päinkin. Ja toistaiseksi aion pysyäkin selvin päin. Kauanko tää päätös pitää? Siihen en sano vielä mitään. Tää on sellainen toistaiseksi voimassa oleva sopimus, jonka voin itseni kanssa purkaa ilman irtisanomisaikaa. Mutta just nyt en koe tarvetta purkaa sitä.
Nyt lopetan paasaamisen, kiitos jos oot jaksanut lukea koko tän pienoisromaanin! Sit olisikin teidän vuoro kommentoida,
mitä mieltä ootte tästä asiasta! Onko siellä muita, jotka on lopettaneet alkoholin käytön tai jotka harkitsee sitä?
