Ihanan aurinkoinen viikko ollut nytten. Aurinkolasit ovat olleet kovassa käytössä ja pyöräily kouluun on jopa mukavaa, eikä yhtään harmita, etten voi vielä lähteä autollani kouluun (vaikka kyllähän silläkin mielellään kruisailee auringonpaisteella!).
Tänään pyöräilinkin vähän erikoisempaan koulupäivään aamulla, nimittäin elämäni ensimmäiseen ylioppilaskokeeseen! Olen vasta tokavuoden opiskelija, mutta hajautan tutkintoani ja aloitin siis kirjoittamisen jo tänä keväänä. Tänään kirjoitin esseitä terveystiedon reaalikokeeseen ja maanantaina olisi vielä edessä saksan kielen koe. Syksyllä jatketaan ruotsin kielellä ja lyhyellä matikalla ja keväällä 2016 ainakin vielä pakolliset äikkä ja pitkä englanti ja ehkä jotain reaaleja vielä yritän silloinkin vääntää.
Mua ei (ihme kyllä) vielä eilen illalla paljoa jännittänyt, eikä tänään aamulla edes pukukopissa valmistautuessa ennen yo-koetta, mutta kun nimenhuuto alkoi ja mun nimi huudettiin, kädet alkoi täristä, sydän hakkas tuhatta ja sataa ja kauhee paniikki iski. Siinä kohtaa se löi vasten kasvoja, että ei hitto, tää on oikeesti nyt! Tilanne paheni vielä, kun luin koetehtävät lävitse ensimmäistä kertaa, sillä koe vaikutti todella vaikealta, mutta kun pääsi tekemisen (= eväiden syömisen) makuun, niin kyllähän sitä tehtävät saatiin tehtyä!
Kokeen jälkeen olin vähän pettynyt suoritukseeni, tuntui, että olisi pitänyt osata kirjoittaa laajemmin ja enemmän ja useammista näkökulmista. Katsoin kuitenkin Yle Areenasta Abitreenit ja ainakin sen perusteella koe meni mun osalta kohtuullisen hyvin sittenkin, vaikka itsestä tuntui ettei siitä oikein tullut mitään. Toisaalta, mä kyllä tiedän sen, että vaadin itseltäni paljon, että ehkä siksi on hankalaa olla tyytyväinen omaan suoritukseensa. Saa nyt sitten nähdä, että mitä siitä tulee...
Onko siellä ketään tänään kirjoittanutta? Joko teillä on tämän kevään tai kenties koko lukion kaikki yo-kokeet takanapäin? Mitkä fiilikset?
Ja olettehan nauttineet tuosta ihanasta auringosta? Tulisipa jo kesä, eikös?
Huuh, kuulostaa niin jännältä..! Mitenköhän mä tuun selvii noista, huhhuh.
VastaaPoistaIhania kuvia kumminkin oot laittanu tähän postaukseen<3
Joo kyllä se aika jännää olikin! Kyllä siitä selviää, kunhan malttaa rauhassa ajatella ja valmistautuu huolella :) Kiitos kauheasti!
Poista