BT: HOW I GOT STARTED WITH BLOGGING

Tässä tulisi ensimmäinen blogitiimin yhteinen teemapostaus! Ensimmäisessä postauksessa päätimme kertoa vähän siitä, miten ja miksi aloitimme bloggaamisen. Olemme sopineet, että kaikkien ei täydy toteuttaa joka toinen sunnuntai tehtyä yhteistä teemapostausta, mutta linkkaamme aina ne, jotka sen toteuttavat! Tässä siis linkit tämän postauksen toteuttaviin blogeihin:

http://tiiaamaria.blogspot.fi/

http://anenblogi.blogspot.fi/

http://jemppujemppu.blogspot.fi/

http://essiikaroliina.blogspot.fi/

http://sonja-justnow.blogspot.fi/

http://juliusteasp.blogspot.co.uk/

Muutkin yhteistyöblogit voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ !



Mä oon ollut blogimaailmassa jo useamma vuoden, vaikka tämä blogi tälläisenään onkin vähän vajaan vuoden vanha. Taisin seiska-kasiluokalla aloitella ensimmäistä blogiani, koska se tuntui päiväkirjan pitämistä paremmalta vaihtoehdolta. Halusin kuitenkin kirjoittaa, olin aina pitänyt siitä ja yläkoulussa siitä muodostui mulle myös keino purkaa pahaa oloa. Yläasteen aikana pidin muotiblogia, päiväkirjamaista blogia, mielipideblogia ja kuvablogia. Samoihin aikoihin kiinnostuin yhä enemmän ja enemmän valokuvataiteesta ja kun pahimmasta angsti-iästä päästiin yli, jäi mielipidekirjoittaminen ja päiväkirjamainen avautuminen.

Muistaakseni ysin lopulla / ennen lukion alkua aloitin Smile to the beautiful day -blogin kirjoittaminen. Se oli siisti lifestyleblogini, jonka seurausta myös tämä nykyinen blogi on. Toukokuussa 2014 mun elämäntilanne muuttui aika paljon ja blogin pitäminen jäi sen siliän tien. En vain jaksanut. Pitemmän päälle aloin kuitenkin kaivata bloggaamista, joten perustin tumblriin valokuvilleni blogin, ns. nettiportfolion. Sitä voi käydä tsekkaamassa tästä.



Pelkkien kuvien julkaiseminen ei enää riittänyt viime syksynä ja aloin suunitella blogin jatkamista. Halusin kuitenkin uudistaa sitä ja tehdä asioita laajemmin kuin aiemmin ja vaihdoinkin blogin nimeä ja osoitetta. Aloin tehdä tätä suunnitelmallisemmin ja suunnittelinkin tätä paljon ennen varsinaista jatkamista yli puolen vuoden tauon jälkeen. Samalla tavalla kuin kirjoittaminen yläkouluaikoina oli mulle pakokeino ja tapa purkaa tunteita ja ajatuksia, tämä on mulle rentouttava ja inspiroiva harrastus edelleen.