THE WEIRDEST THINGS I DO

Aina, kun luen kokeisiin tai pänttään muuten vaan, niin mun on tehtävä jotain. En voi keskittyä muuten! Useimmiten teen mun hiukset täyteen pieniä lettejä!

Itse en oo huomannut, mutta poikaystävä ja kaverit sanoo, että aina kun nauran, niin nostan vasemman käteni suun eteen. Nyt kun asiaa ajattelee, niin taitaahan se olla ihan totta!

Nostan hiukset aina nukkumaan mennessä pään yläpuolelle tyynylle, koska en osaa nukkua jos ne on niskassa.

Jos mua oikein harmittaa ja ärsyttää, niin hemmottelen itseäni ostamalla uusia alusvaatteita!



Syön reunat aina eka! Mm. siis joulutortuista katoaa sakarat ennen hilloa ja paahtoleivästä ne reunat ensin.

Kun peruutan, parkkeeraan tai ajan muuten vaan alueella, missä pitää keskittyä kyltteihin tms., niin mun pitää laittaa musiikkia hiljemmalle, että näen paremmin.

Riisikakkuja syön usein enemmän kuin yhden kerrallaan ja mun on maistettava jokaista, ennenkö voin syödä yhdenkään loppuun.



Teen itselleni paljon sääntöjä mm. pukeutumiseen ja syömiseen liittyen. Esimerkiksi:

Suolakurkkuja ja kanaa ei voi syödä yhdessä.

Lautasella ei voi olla lihaa kahdessa eri muodossa. Jos siis on vaikka makkaraa ja pekonia (terveellistä), niin ensin syön toiset, sitten vasta sitä toista. Mut ne ei voi olla lautasella samaan aikaan!

Teettekö samoja juttuja? Mitä outoja tapoja teillä on?

CLUBMASTERS IN ACTION

aurinkolasit Ray-Ban | huivi Glitter | takki H&M | hanskat H&M | neule Seppälä | housut H&M

Tää viimeinen kuva kertoo aika hyvin mun tunnelmista näitä kuvia ottaessa - paleli! Lähes -20°C pakkasessa kävin napsimassa parit kuvat noi Ray-Ban Clubmaster -aurinkolasit päässä. Ja mä vannon, että kun katsoin ikkunasta ulos, aurinko paistoi ja kun keräsin kaikki kameratarvikkeet, jalustan ja valitsin objektiivin niin aurinko oli kadonnut jonnekin pilvien taa... Jotta olis ollut vielä vähän hankalampaa, about 80% ottamistani kuvista oli tarkentunut taustaan, ei muhun. Muutaman minuutin pihalla pällistelyn jälkeen näpit ja varpaat alkoi olla melko tunnottomat, joten näihin kuviin on nyt tyytyminen.

Lupasin aiemmin näitä uusia aurinkolasejani esitellessäni, että palaisin myöhemmin asukuvien kanssa. Samassa postauksessa mainitsin myös, että nää tulee näkymään päässä aika monissa asukuvissa varmaankin, niin paljon noista tykkään! Toivottavasti noi säät vähän lämpenis, niin olis mukavampi kuvailla tuolla ulkona ja olis valoisaa aikaa kuvaillakin, muutenkin kuin viikonloppuisin. Ja olisihan se mukavampi päästä käyttämään näitä laseja enemmän, nää on niin i-h-a-n-a-t!!

(Huomasin vasta näitä kuvia muokatessa, että otsatukka on vähän päässyt kasvamaan... hups!)

Mitä mieltä ootte laseista?

CURRENTLY - JANUARY

Kiireistäkin kiireisempi tammikuu, mutta on tässä ehditty rennomistakin päivistä nauttia (mm. tulimeri -risteilyllä)! Tammikuussa on alettu toden teolla valmistautua kirjoituksiin, vaikka aloitinkin lukemisen jo joulukuun puolella. Nyt on myös valmisteltu penkkareita ja aloitettu pääsykoepänttääminen! Ja ekat haut korkeakouluihinkin on laitettu...




Tällä hetkellä...


olen innoissani: Uusista kouluista, toivon vain, että saan kutsun pääsykokeisiin ja niiden jälkeen paikan haluamastani koulusta!!


haluan: olla mun murun kanssa, ihan hirvee ikävä, kun ei olla viikkoon nähty... miten voi tulla ikävä näin nopeesti??


luen: enkun, äikän ja yhteiskuntaopin kirjoituksiin ja siinä sivussa pääsykoejuttuja


kuuntelen: atm soi Jukkapojan Valoshou


toivon: että meidän penkkarit onnistuu aivan loistavasti


suunnittelen: penkkareita: vielä on lakanat maalaamatta ja kässäri kirjoittamatta (muun muassa...)


Kertokaa kommenteissa, mitä teillä on viime aikoina ollut mielessä! Kenties jotain samoja juttuja mun kanssa? 

HOW TO GET OVER "EH, I DON'T FEEL LIKE IT"

Meille kaikille tulee varmasti välillä sellaisia päiviä ja/tai hetkiä, kun mikään ei vain huvita. Sitä tietää, että on paljon asioita tehtävänä, mutta ei vain saa aikaiseksi aloitettua. Ehkä se on juuri se tehtävien asioiden paljous, joka aiheuttaa ylitsepääsemättömän kynnyksen aloittaa - ettei oikein tiedä, mistä aloittaisi!

Mullakin on välillä ollut tuollaisia hetkiä, ettei vaan huvita tehdä mitään. Tekisi mieli vain katsella jotain Youtube -videoita tai leffoja ja syödä jotain hyvää. Mutta nykyään mulla ei ihan hirveästi ole varaa tuollaisiin hetkiin tai sitten mun pitää tehdä paljon asoita etukäteen ja näin luoda sitä aikaa ihan vain olemista varten. Välillä mun päivät alkaa aamulla kello 7 ja päättyy yöllä kello 2, koska tekemistä on niin paljon. Siks oon kehittänyt itselleni metodin, jota hyödyntämällä ei oo pitkään aikaan tullut "eh, I don't feel like it" -oloa!



1.1 Listaa asiat, mitkä sun pitää tehdä

Jos tuntuu, että et tiedä mistä pitäisi aloittaa, kun tekemistä on niin paljon, kirjoita siitä lista. Lista voi olla paperilla, vihkossa, kalenterissa, puhelimen muistiossa tai jossakin sovelluksessa (suosittelen Evernotea tai Wunderlistiä, jos käytätte sovellusta) - ihan mikä itsestä helpoimmalta tuntuu. Kirjoita ylös niin ne isot, kuin pienetkin asiat - imurointi, läksyt, tiskit, lääkärin ajan varaaminen, ruuan laittaminen, laskujen maksaminen, apteekissa käynti - mitä ikinä sun pitää tehdäkään.

Mua helpottaa välillä se, että jaan isot asiat pienempiin osiin. Esimerkiksi en omalle listalleni koskaan kirjoita "tee how to get over "eh, I don't feel like it" -postaus" vaan kirjotan eri riveille "ota kuvat postausta varten", "muokkaa kuvat" ja "kirjoita postaus". Tällöin saa ruksia asiat pois listalta tavallaan nopeammin; monta pientä asiaa verrattuna yhteen isoon tarkoittaa enemmän rukseja ja tuo ainakin mulle olon, että oon saanut enemmän aikaiseksi! (Yep, huijaan oikeasti itseäni näin...)

Mulla on nykyään aina mukana vihko, jossa mulla on jokaiselle päivälle omat To Do -listat, että muistan kaiken, mitä pitää päivän aikana saada aikaiseksi. Aiemmin kirjoittelin viikottaista To Do -listaa Evernoteen ja se toimi ihan hyvin, mutta jotenkin oon kokenut ton paperisen version vielä konkreettisemmaksi ja tehokkaammaksi. Olkoonkin, että se Evernote olisi vähän kevyempi raahata mukana joka paikkaan...



(1.2. Jos tekemistä on paljon, mieti, mikä on oleellista)

Jos kirjoittamasi lista on yhtä pitkä kuin matka maapallon ympäri, kannattaa vähän jäsennellä sitä listaa ja miettiä, mitkä niistä asioista on oikeasti olellisia ja/tai kiireellisiä ja mitkä ehtii tehdä myöhemminkin. Englannin essee pitää palauttaa huomenna, joten se on tehtävä tänään ja päätyy listallasi yhdeksi tärkeimmäksi jutuksi (merkkaa nämä tärkeät jutut vaikka eri värillä, huutomerkillä tai korostustussilla), mutta imuroinnin ehtii kaiketi huomennakin...

Joskus kannattaa myös miettiä, mitkä asioista on sellaisia, jotka teet mielellään ja mitkä taas ei oo ihan niitä lempparijuttuja. Mä oon pyrkinyt tekemään ensin ne ei-niin-kivat-mutta-pakolliset jutut alta pois ja sitten "palkinnut" itseni sillä, että kun ne on hoidettu, voin alkaa tehdä niitä mukavempia, tärkeitä asioita. Esimerkiksi läksyt ja kokeisiin lukeminen on ensin ja sitten "palkitsen" itseni antamalla itselleni luvan esimerkiksi siivota tai vaikka valmistella postauksia blogiin. Siivoaminen ja blogijutut on myös niitä tärkeitä asioita, mitkä pitää hoitaa, mutta niistä mä tykkään ja niitä jaksaa tehdä sitten myöhemminkin! Jos tekisi ensin kivat jutut, saattaa aika ja energia olla vähissä, kun pitäisi tehdä niitä ei-niin-kivoja juttuja (ja sitten ne monesti jää tekemättä).



2. Valitse listaltasi helpoin asia ja aloita siitä

Monesti neuvotaan, että pitäisi aloittaa siitä vaikeimmasta projektista, että siihen riittää energiaa, mutta jos aloittaminen on hankalaa, mä suosittelen aloittamaan siitä helpoimmasta pikkujutusta. Helpon jutun aloittaminenkin on helppoa ja saat ruksia ensimmäisen asian pois listaltasi - olet siis jo saanut jotain aikaiseksi!

Asioiden ruksiminen pois To Do -listalta on mun mielestä niin hieno tunne ("jes, hyvä mä, sain jotakin aikaiseksi"), että se kannustaa ottamaan seuraavan asian hoitaakseen. Sitten saa taas ruksia yhden asian pois. Helpoimman asian jälkeen voi ehkä jo valita sen haastavamman jutun sieltä listaltaan - kun on kerran tekemisen makuun päässyt. Jos kuitenkin vielä tuntuu, ettei se huvita, tee muutama helpompi juttu ensin.




Vaikuttaa helpolta, eikö? Myönnetään, ei se aina ihan niin yksinkertaista ole. Mutta tää on se keino, millä mä saan itseni motivoitua tekemään asioita. Kirjoitan ne ylös ja sitten yksinkertaisesti vain aloitan jostakin - ei siinä muukaan auta.

Onko teillä koskaan tuollaista oloa? Mitä silloin teette?

10 USEFUL LINKS FOR MAKING YOUR BLOG LOOK GOOD

Moni bloggaaja tekee bloginsa ulkoasun itse ja opettelee koodeja ja testailee erilaisia ohjeita, vaikka valmiiden ulkoasujenkin ostaminen on yleistynyt. Mua kiinnostaa koodit ja musta on kiva tehdä blogille uutta ulkoasua, mutta joskus haluaa tehdä jonkun uuden jutun, mitä ei oo aiemmin osannut. Tein joku aika sitten tuohon blogin bannerin alle dropdown -navigointopalkin, eli kun hiiren vie joidenkin tekstien päälle, niin siitä aukeaa valikko, jossa on lisää linkkejä.

Sen tekeminen ei ollut mikään helppo juttu. Kokeilin kymmeniä eri koodeja ja ohjeita ja yritin vaikka mitä, ennen kuin onnistuin. Vaikeinta tuntui olevan toimivan ohjeen löytäminen, joten ajattelinkin nyt jakaa linkkejä ohjeisiin, joilla blogin ulkoasun muokkaaminen onnistuu helposti! Osa linkeistä on englannin kielisiä, mutta osan löysin suomeksikin!



1 | Harmaat pallot, katkoviivat ja muut häiritsevät jutut pois blogin alareunasta

2 | Navigointipalkki blogin yläreunaan

3 | Blogitekstin otsikon ja päivämääräotsikon keskitys

4 | Kuvien harmaat reunat pois

5 | Instagram widget blogiin

6 | Favicon: Mikä se on ja miten sen voi tehdä sekä laittaa blogiin?

7 | Navbar with a dropdown menu

8 | How to install a pin it -button

9 | How to customize older, newer and home -buttons

10 | How to make a custom header with lickable links

RAY-BAN SUNGLASSES

Voi jukra, oon niin innoissani näistä! Sain Indiedaysin blogiyhteistyön kautta mahdollisuuden hankkia Instrumentariumilta valitsemani aurinko- tai silmälasit ja tiesin jo ennen Instrun liikkeeseen menemistä, että mitkä lasit haluan. Muutaman vuoden ajan oon noita Ray-Ban Clubmaster -aurinkolaseja katsellut ja nimenomaan ruskeina. Viime kesäksi ostinkin malliltaan vastaavat lasit, mutta reilusti halvemmat lasit, koska en halunnut tehdä vielä sijoitusta kunnon merkkilaseihin. Nyt kun sitten tarjoutui tilaisuus, niin olin ihan innoissani!

Kävin joulun alla hakemassa nämä itselleni ja oon jo ehtinyt muutamaan kertaan aurinkoisina pakkaspäivinä näitä käyttää. En millään malttaisi odottaa kunnon kesäpäiviä ja keväaurinkoa, kun nää päässä saa sitten kulkea joka päivä (satoi tai paistoi, meitsillä on nää päässä... no ehkei sentään!) tai ainakin useammin kuin nyt talvella. Voitte olla varmoja, että tulevissa asukuvissa mulla on nää päässä lähes poikeuksetta...

Ja asukuvista puheenollen, oon jo yhdet kuvat näiden kanssa ehtinyt räpsiä! Niitä lisää sitten myöhemmin.

Mitä mieltä ootte Clubmastereista? Mitkä on parhaan malliset aurinkolasit?

10 REASONS TO BE HAPPY

Nyt eletään pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pimeintä aikaa. Näin Suomessa, se tuntuu oikeasti tosi pimeältä ja masentavalta välillä. Päivät on lyhyitä ja kotoa töihin tai kouluun lähtiessä on pimeää ja illalla kotiin palatessa on taas pimeää. Ja se kyllä ärsyttää aika usein ja aika paljon! Pienen ilon pilkahduksen pakkaspäiviin on tuonut kovilla pakkasilla esiintyvä aurinko, mutta ajattelin vielä jakaa tässä muutaman syyn iloisuuteen kaiken tän hämärän, kylmän ja kaamosmasennuksen keskellä!



1| Päivät pitenee koko ajan! Joka ilta nukkumaan mennessä voit ajatella, että huominen on taas vähän tätä päivää pitempi ja valoisampi. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee...

2 | Meillä on Suomessa neljä erilaista ja omalla tavallaan kaunista vuoden aikaa. Tästä asiasta voi kyllä olla montaa mieltä, mutta mä oon kiitollinen siitä, että asun paikassa, jossa saa kokea neljä vuoden aikaa. Välillä kaipaan ympärivuotista kesää, mutta kyllä se vaihtelu vaan on mukavaa!

3 | Sua rakastetaan ja susta välitetään! Todennäköisesti paljon enemmän, kuin tajuatkaan... Tästä on hyvä muistuttaa itseään aina välillä, varsinkin silloin, kun kaikkein eniten ärsyttää ja masentaa!

4 | Jossakin on kesä! Vaikka Suomessa onkin pimeetä ja kylmää, niin jossakin on silti kesä. Voi olla kyllä, että tämä ajatus aiheuttaa lievää katkeruutta, mutta musta ainakin on hirveen hauskaa ajatella, että jossain on aina kesä. Jossain tarkenee aina sandaaleilla ja teepaidoilla!

5 | Ja jossain on varmasti kylmempi ja lyhyemmät päivät kuin täällä! Ei täällä kuitenkaan mitään yli 70 asteen pakkasia ole ja aina välillä se aurinkokin nousee horisontin yläpuolelle. Asiat voisi siis olla huonomminkin!



6 | Uusien asioiden kokeminen! Positiivisella ja iloisella asenteella näitä uusia asioita tuntuu pääsevän kokemaan lisää. Ja mun mielestä ainakin uusien juttujen kokeileminen, uusien ihmisten tapaaminen ja uusissa asioissa ensimmäistä kertaa onnistuminen on yks parhaista jutuista ikinä! Joo, välillä uus ruoka, jota kokeilet on pahaa ja välillä uudet ihmiset, joita tapaat ei oo ihan sitä mitä luulit niiden olevan, mutta silti oot ylittänyt itsesi ja uskaltanut tehdä jotain uutta!

7 | Aamut. Ihan vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan aamut. Erityisesti sellaiset sunnuntai-tyyppiset aamut, kun saat herätä itseksesi, eikä herätyskello soi. Aurinko vähän paistaa ja voit kaikessa rauhassa heräillä ja tehdä aamutoimia. Ei oo kiire laittaa naamaa ja hiuksia kuntoon, vaan ne voi tehdä rauhassa tai jättää vaikka tekemättä. Ja ehtii tehdä ja syödä kunnon aamupalan!

8 | Luonto vuoden ajasta riippumatta. Vaikka pimeä välillä peittääkin sen luonnon, niin kyllä se silti olemassa on! Mä rakastan kukkia; ruusuja, alppiruusuja, tulppaaneja, lemmikkejä, auringonkukkia ja pioneja. Kukat sisällä ja ulkona tai ihan vaan vaikka kuvissa piristää aina!

9 | Pystyt lukemaan tämän postauksen. Se tarkoittaa sitä, että sulla on niin hyvä elintaso, että sulla on joku laite blogien lukemiseen ja internetyhteys sivujen lataamiseen. Se tarkoittaa myös, että sä osaat lukea (mieti, millaista elämä olisi ilman lukutaitoa!) ja että sä et ole sokea! Välillä tälläisistä itsestäänselvyyksistäkin kannattaa olla iloinen.

10 | Ne pienet asiat. Linnun laulu, ihana tuoksu sateen jälkeen, auringonvaloon herääminen. Hyvä ruoka, puhdas vesi, tuoreet croissantit. Halit, pusut, kädestä pitäminen. Kylmä jäätelö kesäpäivänä, kuuma tee syksyisenä iltana. Mielenkiintoinen kirja, lämmin viltti, syksyn värit. Sateenkaaret, lasten nauru ja se, kun saa jonkun toisen hymyilemään!



Mitkä jutut just sua piristää kaiken kaamoksen keskellä?

WHAT'S NEXT??

Muistan jotenkuten mun ensimmäisen koulupäivän ekaluokalla. Olin ihan tajuttoman innoissani. Mulla oli päällä sellainen isin mielestä ihan järjetön farkkutakki, joka oli jo ostaessa kulutettu ja likaisen näköinen. Sen päähän ei tuntunut mahtuvan, että kuka haluaa ostaa rikkinäisen takin. Tai sitten se vaan kiusas mua, enkä mä sitä silloin tajunnut.

Sen päivän jälkeen kaikki olikin melko selvää seuraaville yhdeksälle vuodelle. Siinä ruskeassa koulurakennuksessa saisi käydä kuudenteen luokkaan ja sen loppuun saakka. Sen jälkeen on jo iso ihminen ja saa mennä keskustaan asti yläkouluun. Silloin pienenä ekaluokkalaisena ei moista edes ymmärtänyt ajatella, mutta nyt korkeakouluihin hakiessa sitä tulee mietittyä. Oon kyllä ollut aivan liian vähän kiitollinen siitä varmuudesta, missä noina aikoina oon elänyt. Tiesi koko ajan, missä on ja mihin menee seuraavaksi.



Ysiluokan keväällä oltiin muka suuren valinnan edessä. Ammattikoulu vai lukio? Olisi kai sitä muitakin vaihtoehtoja ollut, mutta nuo ne lähinnä pyöri mielessä. Pänttääminen ei sinänsä innostanut, mutta koska opiskelu on musta kivaa eikä mulla oo arvosanojen kanssa ollut minkään sorttisia ongelmia, näytti lukio ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Vanhempienkin painostaessa mua lukioon ihan vain ollakseni eri mieltä tsekkailin kuitenkin ammattikouluja ja mietin, millä linjalla viihtyisin.

Sellaista linjaa ei löytynyt ja ihan haun viimeisillä minuuteilla hain siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon, mikä oli mulle esitelty ja mihin olin vannonut olevani menemättä. Yläkoulusta siirryttiin saman rakennuksen yläkertaan ja lukioon.

Pari viikkoa siinä ehdin pohdiskella niitä ammattikouluja ja silti hain siihen tuttuun ja turvalliseen ja tiesin jo hakupäivänä, että pääsen sinne, eikä tuloksia tarvinnut jännittä. Tiesin taas seuraavat kolme vuotta elämästäni eteenpäin. Missä oon ja mihin oon menossa.



Nyt eletään lukion viimeistä vuotta, viimeistä kevättä ja viimeistä jaksoa mun kohdalta. Tiedän, missä oon nyt ja tiedän mitä teen huomenna, mutta jos mennään muutama kuukausi eteenpäin, en enää voikaan olla varma siitä, mistä itseni löydän. En edes oo varma, mihin mä haluan hakea ja hakuaika mun tän hetkisiin ykkösvaihtoehtoihin loppuu alle kahden viikon päästä!

Ihan käsittämätön epävarmuuden tunne. Mä oon ihminen, joka rakastaa suunnitelmallisuutta ja sitä, että mulla on kaikki tiedossa kuukausia ennen niiden varsinaista tapahtumista. Nyt tää ei oo yhtäkkiä mahdollista ja se tuntuu ihan käsittämättömän stressaavalta! En voi tietää koulupaikasta mitään, onko mulla sitä ja jos on, niin missä. En voi tietää siitä, missä asun muutaman kuukauden päästä ja kenen kanssa. Enkä voi tietää töistä tai siitä, mihin mulla on varaa ja mihin ei.

Tuntuu jotenkin hankalalta keskittyä nykyhetkeen. Vielähän tässä olis kirjoituksia, penkkarit, pari risteilyä ja ylppärit ainakin tiedossa, ettei ihan täydessä epävarmuudessa tarvitse elää. Mutta ihan käsittämätön ajatus, etten tiedä missä, miten ja kenen kanssa olen elokuussa.

Onko siellä muita samassa tilanteessa? Stressaako epävarmuus vai osaatteko nauttia siitä, että kaikki ovet on avoinna? Miten te kestätte tätä?

VINKKEJÄ VANHOJEN TANSSEIHIN

Käsittämätöntä ajatella, että noista meidän tansseista on jo melkein vuosi! Päätin vähän palautella tansseja mieleen ja jakaa muutaman vinkin teidän kanssa, jotta muut onnistuis paremmin kuin mä. Voin ihan reilusti sanoa, että ei omalta kohdalta ihan putkeen mennyt, mutta oli se silti niin ihanaa!

Postasin tansseista ja jatkojuhlista viime keväänä täällä!




1 | Mieti, mitä oikeasti tarvitset tansseja varten! Vanhojen tanssit on melkoinen lasku loppujen lopuks, jos ostaa uuden mekon, kengät, laukun, käy laittamassa ripset ja kynnet ja rusketuksen sekä tietysti meikin ja kampauksen. Ja sitä ennen koekampaukset ja koemeikit ja sitten vielä erikseen mekko jatkobileisiin ja niin kengät sinne kanssa... Mä mm. jätin koekampauksen ottamatta (mikä saattoi olla huono asia), lainasin mekon ja kengät serkulta ja laukkuakaan mulla ei ollut lainkaan! Ja hyvin pärjäsin!

2 | Varaa aika koekampaukseen ja -meikkiin tai testaa ne kotona etukäteen, jos teet ne itse. Sama pätee suihkurusketuksia ja solariumeja sekä ripsipidennyksiä ja rakenne- tai geelikynsiä ekaa kertaa tansseja varten ottaville. Mua harmittaa, että en käynyt koekampauksessa ja kehiteltiin kampausta vähän sitä mukaa, kun sitä tehtiin kampaajalla tanssipäivänä. Olihan ne ihan kivat, mutta ei sellaiset, kuin olin päässäni ne ajatellut. Ripsipidennyksiä testailin jo reilusti ennen tansseja, ettei niistä tullut mitään allergista reaktiota.



3 | Jos värjäät hiuksesi, otat ripsipidennykset tai volyymiripset tai jonkinlaisen rusketuksen, älä tee sitä päivää ennen tansseja. Helposti voisi ajatella, että jos käy ottamassa ripset juuri edellisenä päivänä, niin ne on parhaimmillaan tansseissa. Jos kuitenkin ne aiheuttavat jonkinlaisen reaktion, se ehtisi laskea päivässä tai parissa ja ripset näyttävät edelleen hyviltä tansseissa. Myöskään hiusväriä ei kannata laittaa edellisenä päivänä, koska se saattaa sotkea ja värjätä niskan tai otsaa.

4 | Hanki kaikki ajoissa ja valmistele tanssipäiväsi ajoissa. Jos sulla ei oo vieläkään mekkoa, voi tulla kiire. Meidän tanssiporukasta taisi olla yksi, joka sai mekkonsa vasta viikkoa ennen tansseja (tai sitten muistan ihan väärin) ja jännitettiin jonkun aikaa, että tuleeko se mekko ajoissa vai ei! Kannattaa myös varmistaa paria päivää etukäteen, että on kaikki oleellinen: korut, laukku, pinnit jne., jos tarvitset kampaukseen jotain, kengät, sukkahousut, mekon kanssa sopivat rintaliivit... Et halua etsiä niitä paniikissa aamulla, kun pitäisi jo lähteä!



5 | Harjoittele. Jos oot niinkuin mä ja tanssiminen ei oo sun vahvuus, niin kannattaa ihan oikeasti harjoitella. Mua ei yhtään haitannut jäädä varsinaisten harjoitusten jälkeen vielä pienemmällä porukalla treenaamaan ja hypäreilläkin reenattiin jotain oman tanssin juttuja (se oli mulle kyllä kaikkein vaikein, koska en osaa sheikata, haha!). Mitä enemmän harjoittelet, niin sitä helpompi olo sulla on tanssiessa varsinaisia tansseja. Stressaa varmasti paljon vähemmän. Ja kannattaa harjoitella myös moneen kertaan niillä kengillä, joilla aiot tanssia tanssipäivänä ja muutamaan kertaan mekon kanssa. Erityisesti, jos mekko on vähän leveämpi tai helma pitkähkö, niin tekee miehellekin ihan hyvää totutella siihen, missä se mekko menee niin ette kumpikaan astu sen päälle (ainakaan montaa kertaa...)

6 | Nauti! Se on ohi ennen kuin huomaatkaan ja sit harmittaa. Nauti niistä harjoituksista, nauti onnistumisista ja nauti virheistä, nauti porukasta ja sun parin kanssa yhdessäolosta. Varsinkin silloin tanssipäivänä. Unohda turha stressi siitä, että muistatko askeleet ja nauti tanssimisesta. Omassa tanssissa viimeistään heittäydy! Musta ei taida olla koko tansseista kuin yksi sellainen kuva, jossa hymyilen, ja sekin on oman tanssin aikana otettu. Vasta siinä kohtaa uskalsi huokaista vähän helpotuksesta (jes, en kaatunut tai astunut parin varpaille), mutta ihan oikeasti - ei se niin kamalaa ole, jos joku askel meneekin väärin, pääasia on, että nautit!



Onko muilla tanssinsa jo tanssineilla lisää vinkkejä? Entä tanssiiko teistä moni nyt tänä keväänä?

MY BEST PHOTOS FROM 2015

Project Blog -porukalla päätettiin laittaa jakoon meidän suosikkikuvia viimevuodelta. "Suosikkikuvat" on toki laaja käsite ja sovimmekin, että jokainen saa ymmärtää sen niinkuin haluaa ja toteuttaa postauksen sen mukaan. Suosikkikuva voi siis olla vaikka ihana muisto jostain hetkestä, joka on tallentunut tärähtäneeksi puhelinkuvaksi tai sitten suunniteltu onnistunut valokuva. Kun mä katselin noita viime vuoden kuvia, niin olisin voinut jakaa tässä vaikka mitä: kuvia mun ajotunneilta, synttäreiltä, poikaystävästä, perheestä ja ihanista läheisistä - niitä kuvia, mihin liittyy rakkaimpia muistoja. Päätin kuitenkin ottaa linjaksi lähinnä ne onnistuneet kuvat, joihin toki liittyy erilaisia muistoja myös!



Nää kuvat on juhannuksen tienoilla mökkireissulla räpsittyjä. Rakastan mummun kukkaistutuksia siellä mökillä ja kuljen aina kameran kanssa ympäri pihaa ottamassa kuvia, varsinkin sateen jälkeen, kun noi vesipisarat näkyy noin kauniisti. Se tuoksu sateen jälkeen on ihana!



Muistan tän aamun! Mä oon aamuihminen ja rakastan aamuja ja aikaisin heräämistä ja erityisesti auringonvaloon heräämistä, ja halusin viime keväänä kirjoitella täydellisestä aamusta tänne blogiin. Yhtenä aurinkoisena kevätaamuna sitten nappasin kameran käteen ja äiti oli vielä käynyt hakemassa tuoreita croissantteja just sille aamulle, olin niiin onnellinen niistä!



Nämäkin kuvat on mökiltä, tai ensimmäinen itseasiassa mökkitien varresta ja jälkimmäinen sitten mökin pihasta. Makrokuvaus on alue, jolla mulla todellakin on parantamisen varaa, mutta rakastan näitä onnistuneita ötökkäkuvia! Ötököistä en sinänsä pidä, mutta niitä on ihan kiva kuvata...



Tulitikkutehdas, Tampere. Vitsi mikä paikka!! Vanhat tehdasrakennukset ja erityisesti tiilirakennukset on mun mielestä aivan ihania ja tää on kyllä yks ehdottomista suosikeista. Toukokuussa tehtiin reissu sinne mun hyvän ystävän kanssa ja saatiin saaliiksi ihan käsittämätön määrä valokuvia, joista oisin voinut useammankin valita tähän postaukseen, mutta valitsin kuitenkin tän.





Näitä kuvia otin asupostausta varten kesällä. Löysin itselleni ton ihanan haalarin ja paloin halusta päästä esittelemään sitä täällä blogin puolella. En malta odottaa, että ilmat taas lämpenis ja pääsisin käyttämään tuota! Jotenkin tykkään näistä kuvista ihan hirmuisesti, kun tykkään tosta haalaristakin ja olin just värjännyt hiukset ja testailin tota (ei-oikeaa) nenäkorua.



Tää kuva on meidän syksyiseltä Helsingin reissulta. Lähdin mun kaverin Mandin ja mun poikaystävän kanssa Helsinkiin Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayta varten. Se oli kyllä ihan huippu tapahtuma ja oon edelleenkin erittäin iloinen, että sain kutsun sinne!



Tässä kuvassa on mun ihana ystävä Janna! Me pidettiin kesällä kunnon valokuvaussessio ja jaoinkin kuvia blogin puolella photoshoot -postauksessa. Otettiin kuvia upeissa maisemissa ja mulla todellakin oli ihana ja kaunis malli. Tää oli ehdottomasti yks koko vuoden parhaista kuvausreissuista!



Tää mun oli pakko laittaa tähän postaukseen! Varmaankin vuoden paras ruoka, haha! Syyslomareissulla pääsin taas syömään jo vuotuiseksi perinteeksi muodostunutta ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä kanaa kummitädin luona.



Tässä on mun ehkä onnistuinein kuva itsestäni koskaan. Tai ainakin yksi niistä! Toukokuussa keksin, että toi meidän autotallin seinähän on ihan kiva tausta asukuville, mutta ehdin vain nämä kuvat siinä räpsiä. Viikkoa myöhemmin isä nimittäin osti peräkärryn pikkuveljen mopoa varten ja nyt sitä säilytetään tolla tallin ainoalla siistillä seinustalla (kaikkialla muuallakin on jo jotain, autoja, renkaita ja vaikka mitä...). Näistä kuvista tykkään kuitenkin paljon!



Näin tammikuussa ajattelin lopettaa tän postauksen vähän talvisempaan kuvaan (vaikka yllätys yllätys, suurin osa tän postauksen kuvista on olleet aika aurinkoisia ja kesäisiä, koska rakastan kesää). Tää kuva on otettu itseasiassa just ennen syyslomaa, kun tuli ensimmäiset vähän viileämmät kelit. Samalla kertaa kun tän kuvan otin, niin kameran muistikortille tallentui myös muita ihan onnistuneita kuvia, jotka julkaisin täällä!

Tässä siis mun viime vuoden onnistuneimmat kuvat (ja linkkien takana vielä lisää kuvia)! Käykää katsomassa muidenkin Project Blog -tyttöjen kuvat:

  EMMI | EMMIINA | JENNA | MILLA H | MILLA J | NOORA P | NOORA R 

Mitkä näistä kuvista on teidän suosikkeja? 

FROSTBITES

Ihan ensiksi, hrr!!

Tuolla on niin kylmä! Mä en oo talvi-ihminen, enkä toimi enää yli 10°C pakkasessa, saatika yli 20°C tai yli 30°C, mikä on myös täällä koettu tässä viime viikkojen aikana. Sen lisäksi, että mä en toimi, mikään muukaan ei toimi! Autoja pitää lämmittää kolme päivää, ennenkö niillä voi ajaa ja suihku jäätyy välillä kiinni ja putkia pitää lämmittää hiustenkuivaajalla kellarissa ja ulko-ovi on sisäpuolelta jäässä.

Mutta on tässä pakkasessa myös hyvät puolensa! Kaikkialla on niin kaunista, kun kaikki jäätyy ja taivaalla näkyy vaaleanpunaisen ja vaalean sinisen ihania sävyjä. Ja vielä kun aurinko paistaa, niin kaikki oikein kimaltaa ja näyttää niin nätiltä. Auringon paisteesta puheen ollen, en malta odottaa kevättä ja aurinkoisia, aikaisia aamuja (tällä hetkellä se aurinko nousee vasta joskus kymmenen maissa) ja piteneviä päiviä ja sellaisia kelejä, että ulkona tarkenee hameilla ja tennareilla!

Mikä on pakkasennätys siellä, missä sä asut? Pidätkö talvesta, vai joko säkin odotat piteneviä päiviä ja lämpimämpiä kelejä?